Vaatekriisi

Myönnän, minulla on heikko kohta lastenvaatteisiin. Puen lastani mahdollisimman (omasta mielestäni) hyvin ja vielä toistaiseksi oman tyylini mukaisesti ja nautin todella näiden lastenvaatteiden ostelusta. Jopa liikaakin, koska ensinnäkin vaatteilla on paha tapa jäädä pieneksi ja toiseksi, onkohan siinä nyt ihan kauheasti järkeä, että tulevalle vauvalle – jonka sukupuolikaan ei ole vuorenvarma ennen kuin on vatsanahan tällä puolen – on hankittu jo garderobi lähes kaksivuotiaaksi asti.

Mutta se, mistä saan eniten ihmettelyä, on minkälaisia lastenvaatteita ostan. Ostan poikkeuksetta kaiken nettikaupoista ja nimekkäiltä merkeiltä, mutta harvemmin maksan näistä paljoakaan enempää kuin mitä paikallisten lastevaateketjujen merkeiltä saa. Miikkareista ja Metsoloista nyt puhumattakaan. En itse yksinkertaisesti vain voi sietää kirjavia kuoseja ja retrohenkisyyttä, en itselläni enkä lapsellani, ja niin kauan kuin lapseni ei ilmaise haluaan kirjaviin vaatteisiin, niin näin tulee meillä olemaankin.

Mutta saanen oikaista nyt yhden väärinkäsityksen, joka tuntuu mammalandiassa vellovan. En nimittäin usko hetkeäkään, että nämä nimekkäät ulkomaiset lastenvaatteet olisivat yhtään sen epämukavampia kuin kotimaiset vastineet. Farkut voivat olla pehmeitä, vyötäröt joustavia, neule on aivan yhtä mukava ei-kuumakallelle kuin jokin muu paita ja bodyissa kaulukset tai napit eivät tee niistä mitenkään epämukavampia. Toki näiden pukemiseen voi mennä hitunen kauemmin aikaa, mutta en henkilökohtaisesti ole kokenut sitä millään tavalla haitaksi. Enemmän ärsyttäisi katsella psykedeelisiä kuoseja, kun ne nyt sattuvat pienessä mielessäni hirttävän jämäkästi kiinni.

Olen kuullut, että päiväkodeissa on usein tiukat säännöt pukeutumisesta. Housujen on oltava verkkarit ja jos tytölle puetaan mekko, niin voi olla varma, että päiväkodista saa noukkia pelkän sukkahousuisen tytön. Voi ahdistus. Kalsareille on paikkansa, mutta eikö lapset saisi tässä maassa olla vanhempien halutessa myös hieman enemmän puettuja? Jos katsellaan muille maille vierahille, niin kovin on erinäköistä.

Ja ennen kuin mammalandian raivo näyttää taas nyrkkinsä anonyymien vihapuheiden takaa, niin korostan, että tämä on meidän perheen tapa toimia, ja mielelläni kuulen teidän muidenkin näkemyksiä, hyvässä hengessä ja kaikella rakkaudella, ihanat hormoneista kanssapöhisevät mammaseni.