Juhlahumussa

Palataanpa hetkeksi ajassa taaksepäin, nimittäin vappuun.

Ensioletus oli, että vappu viipottavan muksun kanssa tulisi olemaan kovinkin erilainen kuin aikakautena ennen lapsia. Kuinka väärässä olinkaan. Tai siis, eihän tässä nyt Ulliksella tullut riekuttua, mutta ei vanha jaksaisi muutenkaan, ja vappufiilikseen pääsi aivan yhtä hyvin muillakin keinoin. Vappuaaton railakasta menoa siivitti pienet lapset, kun ystäväperheet tulivat meille grillailemaan. Lapsilla oli kivaa keskenään ja aikuisetkin saivat suurimmaksi osaksi jutustella kohtuullisessa rauhassa. Todellisuudessahan meillä vallitsi varmaankin aikamoinen kakofonia, mutta siihen nämä korvat ovat jo valitettavan siedättyneet ja hiljaisuus ja rauha on lähinnä epäluuloa herättävä ilmiö.

Vappupäivänä puolestaan oli vuorossa ystäväporukan vappulounas, kevyesti siinä vierähtikin sitten viisi (!!!) tuntia, mutta ajan kulua ei huomannut ollenkaan eikä sisäisesti nautittavalla kellonnopeutajalla ollut minkäänlaista osuutta asiaan. Ravintolasta oli varattu kabinetti, joten viitisen lasta sai temmeltää ruokailunsa jälkeen rauhassa pitkin ja poikin, välillä tilaten tarjoilijanapista ”lisää vodkaa” ja puolestaan komentamalla pöydässä istuvaa seuruetta laulamaan uusia juomalauluja. Ja niitä riittikin, hämähämähäkistä ja prinsessa ruususesta ihan ronskimpiinkin juomalauluihin. Juojia tosin oli suhteellisen vähän, mutta kyllä tähän sekalaiseen seurueeseen mahtui lapsiperheiden lisäksi jopa sinkkujakin.

Menossa väsähti ensimmäisenä eräs 31-vuotias möhömaha. Pienemmät (kooltaan ja iältään) olisivat jaksaneet juhlia vielä paljon myöhempään.