Kuinka äkäpussi kesytetään?

Kysymysmerkki on otsikossa ihan muistakin kuin kieliopillisista syistä, koska vastausta en todellakaan tiedä. Hyvät naiset ja herrat, vauvan iltaraivarit – ne esikoisen ajoilta jo ah niin tutut ja turvattomat – ovat löytäneet meille.

On se kumma, kuinka vaikeaa on näemmä olla vauva. Ja nukkumaan meneminen illalla se vasta vaikeaa onkin. Eihän kyseessä olekaan muu kuin yksi elämän suurimmista nautinnoista. Ja kun väsyttää, niin kiukuttaa. Ja kun kiukuttaa, tulee nälkä. Ja kun on nälkä, väsyttää niin, ettei halua syödä. Ja sepäs vasta kiukuttaakin. Mukava luuppi.

Jos esikoisen aikana näitä iltoja seurasi pienoinen paniikki, nyt tunneskaala on huvittuneesta tympääntyneeseen, liikkuen skaalalla kellon viisarin mukana eteenpäin. Onneksi tämäkin on vain ohimenevä vaihe.

Eikä pitäisi tulla lasten kiukku yllätyksenä, kun äitinsä geenejä ovat lapsiparat perineet. Miehellä olisi varmasti yksi jos toinenkin esimerkki jaettavana, mutta onneksi blogini on subjektiivisen itsekritiikkini suodattama. Solidaarisuuden nimissä jaettakoon nyt kuitenkin yksi hienoista kiukkuhetkistäni häämatkalta, kun sain syntymäpäiväni kunniaksi käydä Sydneyssä valitsemassa yhden vapaavalintaisen käsilaukun itselleni lahjaksi. Sekös vasta harmitti, kun valinnan vaikeus iski tajuntaan. Mies joutui rauhoittelemaan ja sammuttamaan savuavat korvani viemällä minut samppanjabaariin lasilliselle. Elämäni tähtihetkiä kyllä jälleen.

Että samppanjalla ne äkäpussit kaiketi kesytetään. Hyväksyisiköhän neuvola tätä?

Kuplivan kesäistä viikonloppua kaikille!