Tiptap

”Minä olen leipuripoika. Äiti on hyvä apuri.”

Näin meillä piparisulkeisissa.

Hieno piparikuusi me pojan kanssa rakennettiinkin. Alle vuorokautta myöhemmin se oli jo romahtanut, koska eräät pienet näpit eivät vain malttaneet pysyä erossa. Sallittakoon se leipurille itselleen, mitäs apuri tässä nyt alkaa asiasta huutelemaan. Ja pääasia, että oli hauskaa tehdessä.

Näihin piparintuoksuisiin tunnelmiin onkin hyvä päättää tämän vuoden bloggailut, jäämme lihottamaan itseämme kinkulla ja suklaalla ja kaikella siltä väliltä. Näppäimistölle palailen vuonna 2016. Tuokoon se vuosi vähemmän hormonihöyryjä ja enemmän yöunia. 

Oikein ihanaa joulunaikaa siis kaikille teille ihanaiset lukijani! Kuunnelkaa paljon Bublén joululevyä ja ystävystykää villasukkien kanssa. Korkkareita ehtii kopistella ensi vuonnakin.

PS. Pieni tyttärenpalleroiseni täyttää joulun pyhinä puoli vuotta. Minne mustaan aukkoon se aika oikein katoaa?!