Sosiaalisesta elämästä

Tiedättehän sen ihanan vapauden tunteen, kun täydellisen äitiysloman myötä työkiireet jäävät unholaan ja yhtäkkiä kalenteri on täynnä pelkkiä pitkiä lounaita ja iltapäivärientoja ystävien kanssa?

Minä en. Suurin osa vanhoista ystävistäni on töissä päiväsaikaan. Toki äitikaverit – kiitos Luojalle tästä ihmisryhmästä – ovat asia erikseen. Mutta joskus olisi mukava tavata niitä muitakin ystäviä, joiden sosiaalinen elämä ajoittuu lähes poikkeuksetta niihin vuorokauden tunteihin, kun minä taistelen lapsen vatsaan iltapuuroa ja laulan kehtolaulua pinnasängyn laidalla. Siispä ilahduin kovasti, kun kerrankin oli tilaisuus nauttia iltapäiväkahvit oikein jonkun seurassa! Ehkä jopa vuodattaa vähän vanhassa kunnon teetä ja terapiaa -hengessä, vaikka tiesinkin, että seuralaisteni lempijuomia ovat musta kahvi ja vesi. Kaivoin kirsikkakupit esiin kaapista, sulatin pullaa pakkasesta, jauhoin kahvipavut ja katoin pöydän. Seuralaiseni kuuntelivat järkähtämättä, kun purin sydäntäni. Appelsiinipuu ehkä teki muutaman terävän huomion ja kaktus sanoi jotain piikikästä. Rönsylilja ei virkkonut sanaakaan, se rönötti vain aloillaan vihreänä. [Lattemude]