Älä pakota minua imettämään
Joka tuutista pauhataan sitä, kuinka naisella on oikeus imettää julkisesti tai kuinka vauvalle äidinmaito on parasta ravintoa. Kiistattomia väitteitä molemmat. Mutta mitä tehdä silloin, kun kroppa ei suostu yhteistyöhön imettämisen suhteen, ei sitten millään?
Pienenä puoliperfektionistina olen taistellut imettämisen kanssa molempien lasten vauva-aikana. En ole koskaan kokenut sitä ihanaksi, muutamina hetkinä kyllä ihan mukavaksi, suurelta osin neutraaliksi ja välillä aivan kammottavaksi. Maailman luonnollisin asia on saanut luonnottomat mittasuhteet, kun sitä on joutunut tekemään hampaita kiristellen ja itku ajoittain silmissä kirvellen.
Ymmärrän imetyksen puolestapuhumisen tarpeen, valistaminen on aina paikallaan, mutta uskallan teriniittimäisen lynkkauksenkin uhalla kuitenkin vähän kyseenalaistaa imetyspauhausta. Esimerkiksi en voi käsittää, miksi neuvolakorttiin kirjoitettiin molempien lasten kohdalla joka käynnillä myös imetystilanne (täysin rintamaidolla / osittain rintamaidolla / lisämaito iltaisin jne.). Onko tällä tiedolla aidosti jotain merkitystä lapseni kehityksen tai terveyden kannalta? Esikoisen kohdalla se lisäsi paineita imetyksen onnistumisesta ja kuopuksen kohdalla kirjoitukset puolestaan vain ärsyttivät.
Molempia lapsia olen oman subjektiivisen mittapuuni mukaan imettänyt ihan tarpeeksi kauan. Kouluarvosanana ehkä kasiplus. Mutta en ole ihan vakuuttunut, onko se oikeasti ollut kaiken sen arvoista? Alun imetyskivut, rintaraivarit ja maidon riittävyyshuolet vielä menettelivät – vaikka rehellisyyden nimissä en ole tuntenut itseäni ihmisenä varmaan koskaan yhtä epäonnistuneeksi kuin näin hetkinä – mutta kun kroppakin taistelee imetystä vastaan toistuvilla rintatulehduksilla, alan jälkiviisaana jo hieman miettimään, onkohan tämä tarjoamani antibioottimaito kuitenkaan parempi vaihtoehto kuin rehellinen korvike? Toki tällä tavalla saan kiillotettua marttyyriäidin kruunuani, meriitti äitiydessä kai sekin.
Tässä kirjoittelen tätäkin tekstiä rintatulehduksesta kärvistellen, koska kroppani on päättänyt noudattaa yleisiä imetyssuosituksia ja estää minua lopettamasta imetystä. Heti, kun yritin vähentää, paukkasi päälle todella kivulias ja kuumeinen tulehdus. Ja rintatulehduksen yksi hoitokeinohan antibioottien ohella on rinnan tehokas tyhjennys, eli siis toiselta nimeltään tämä toimenpide kulkee myös nimellä maidon tilaaminen. Tyttö on tyytyväinen pullomaidosta, äitikin on vihdoin tyytyväinen pullomaidon antamisesta, mutta kroppa hangoittelee vastaan. Taas.
Joten tämä on julkinen armahduspyyntö kropalleni: ole kiltti äläkä pakota minua enää imettämään. Pää sentään on antanut jo periksi.