Lauantaiaamuna

Lauantaiaamuna krapula ja vapina, tuijotan vessan seinään…

No ei nyt ihan. Nimittäin vanhemmuus tuo mukanaan aivan toisenlaiset lauantaiaamut. Viime lauantaina päätin olla varsin urhea ja etenkin reipas ja lähteä Tirpan ensimmäisten päikkäreiden aikaan lähikauppakeskukseen asioille. Vaippoja lähinnä ostamaan, kuinka jännää. Yllätin itsenikin, kun kello oli alle kymmenen kurvatessani ostoskeskuksen parkkihalliin – mieletöntä! Nyt saa shoppailla aivan rauhassa niitä vaippoja ja hevi-osasto kumisee varmasti tyhjyyttään.

Väärin. Unohtui sellainen pieni tosiasia, että kauppakeskuksethan ovat lapsiperheiden luvattu maa. Citymarketissa oli ehkä palttiarallaa sata lapsiperhettä liikenteessä, suuri osa jo tulossa pois kaupasta, eli ovat olleet varmaankin tuntia aiemmin liikenteessä. Painin siis vielä täysin höyhensarjassa.

Tein myös mielenkiintoisen havainnon siitä, että täysiä ostoskärryjä, joiden istuimessa istui räkää valuva tylsistyneen näköinen tiivitaavi, työnteli lähes poikkeuksetta kukas muukaan kuin arjen sankari eli isimies. Äiti on siis joko saanut omaa aikaa kotona tai on hukkumassa muihin kotitöihin, joten isit on passitettu ruokaostoksille lasten kanssa. Ei muuten montaa hymyä miesten kasvoilla näkynyt.

No kaipa se Citymarket sentään lauantaiaamuisen HopLopin voittaa.

[Hurmosmamma]