Täydellisen äitiysloman aakkoset

T niin kuin tunari.

Onkohan sitä ihminen tuntenut itseään koskaan yhtä tunariksi ja tumpeloksi kuin äidiksi tullessaan? Ensinnäkin on sitä säälittävää räpeltämistä pukemisen kanssa, kun tuntuu, että eihän tämän vauvan käsi mitenkään voi taipua bodyn hihaan. Tai sitten räpelletään vaippaa kireämmälle, kun muuten se falskaa, mutta parin hetken päästä taas löysemmälle kun eihän tuolla edes veri kierrä ja taas kireämmälle, kun selkäkakat kuitenkin päihittävät verenkierron tärkeyden.

Tunarointi on huipussaan lapsen päiväunien aikaan, kun laskee kahvikuppinsa hieman liian kovaäänisesti lasipöydälle tai unohtaa pysäyttää mikron ajastimen ennen kuin se piippaa (siinä toivossa, että saisi syödä lämpimän lounaan). Ja auta armias, jos erehtyy aivastamaan. Voi sitä itsesyytöksen määrää.

Ainoa lohtu tässä on se, että isimies on varmuudella vielä suurempi tunari.

[Hurmosmamma]