Huumaavaa

Muistan, kun vauvautunut ystäväni aikoinaan kehui lapsensa juustovarpaita ja kuinka ihana niitä oli nuuskuttaa. Ajatus tuntui silloin varsin vieraalta, melkein jopa käsittämättömältä. Nyt löydän itseni nuuskuttamasta Tirpan jalkapohjia joka vaipanvaihdolla. Ja Tirpan mielestähän se on aivan järisyttävän kikatuttavaa.

On myös hauska huomata, kuinka nuo maissinaksulle tai puurolle tuoksuvat pienet etäisesti hikiset käpälät ovat jotain uskomattoman ihmeellistä ja kuinka kaikessa tahmeudessaan on aivan ihanaa, kun nämä kädet harovat kasvoja. Todellista tassuterapiaa.

Löydän itseni myös nuuskimasta Tirpan päälakea, vaikka se huumaavin vauvatuoksu onkin jo kadonnut, niin silti silkinhienojen hiusten sivellessä nenää ja huulia ei voi muuta kuin ihmetellä, miten minusta on syntynyt jotain tällaista.

Ja miten näistä huumaavan ihanista pienistä ihmisistä voikaan joskus tulla jurottavia, ovia paiskovia, viiksiä kasvattavia ja hieltä haisevia murrosikäisiä rontteja. Sitä ei pysty vielä ajattelemaankaan.

Äitini joskus sanoikin, että jos lapset syntyisivät murrosikäisinä, olisi ihmiskunta kuollut jo ajat sitten sukupuuttoon.

[Hurmosmamma]