Ah tätä hellyyttä

Lähdettiin itsenäisyyspäivän juhlista kotiin etuajassa, koska napero oli tavattoman väsynyt. Kotona luettiin muutama kuvakirja, käytiin iltapesulla, puettiin yöpuku.

Ja pinnasänkyyn päästyä naperolla ei ollutkaan enää kiire nukkumaan. Se vietti puoli tuntia piehtaroiden ympäri sänkyä sekä hokien onnellisena pä-pä-pä ja pii-paa. Minä raukka makasin varapatjalla pinnasängyn vieressä ja toivoin sen kohta väsähtävän.

Viimein se painoi päänsä tyynyä vasten kiltisti. Pinnojen välistä ojentui pieni käsi minua kohti hapuillen, kättäni tavoitellen. Sydän herkistyi, voi muru, se haluaa halata äitiä.

Katin kontit. Pienet sormet ottivat lujan otteen allista ja nipistivät. Ja räkäinen nauru päälle.

Nuo geenit se on varmasti perinyt isältään.