Älä nuolaise

Muistan, kun joku toinen mammalandiassa asusteleva kertoi vauvastaan, joka ryömi aina koiran kupeille. Mietin silloin partaani naureskellen, että onneksi meillä ei näin tehdä. No ei vissiin – eipä siinä kauaa mennyt kun käpäliä sai olla kalastamassa vesikupista aina, kun silmä välttää.

Tai kun neuvolassa varoitettiin vaiheesta, kun lapsi vain tököttää pinniksen reunalla seisomassa. Juu ei se heti seisomisen opittua tullutkaan, mutta kyllä siitäkin riemusta on saatu nauttia nyt senkin edestä.

Tai juuri kun huokaisin helpotuksesta, että onneksi syöminen sentään sujuu hyvin, keksi armas kullanmuruni uuden leikin, nimittäin ruoan tiputtamisen suusta lätsähtäen lattialle. Kiva. Varsinkin kun ensin saa viihdyttää vähintäänkin Sirkus Finlandian verran, että ruoan saa lapattua suuhun. Ja ruokalapulta sen sentään vielä kehtaisi lapata takaisin.