Ansa

Eräs aamuyö, klo 2.32…Pinnasängyssä, kovaa: ”Bbbbbyyyyääääähhhh!”Parisängyssä, kuiskaten: ”Jos sitä kanniskelisi sylissä hissukseen, se varmaan nukahtaisi kohta taas.” Tuumasta toimeen. Kaikki sujui hyvin, napero uuvahti käsivarsille, kantaja hipsi jo kohti pinnasänkyä…  Typerä vinkulelu on pimeässä suurin piirtein parketin värinen. Naurattaisi, jos ei itkettäisi.  [Lattemude]