Arjen ärsytykset

Äitiyden myötä on monista normaaleista arkisista asioista tullut aivan käsittämättömän rasittavia. Tässä muutama esimerkki:

Koira. Tuo rakas, ihana, karvainen esikoinen on yhtäkkiä muuttunut moninkertaiseksi taakaksi, kun aika ei tahdo riittää kaikkiin koiranhoidollisiin toimenpiteisiin. Ja kun vaunulenkki, koiran ulkoilutus ja kauppareissu on mahdotonta synkronisoida yhdeksi ulkoiluksi, niin kyllä voi arvata, kuka tästä saa syyn niskoilleen.

Imurointi. Imuroinnin tarve on kasvanut eksponentiaalisesti, kun kotona on nojatuolin alle peruuttava pieni mönkiäinen, joka löytää kyllä jokaisen pölypallon suuhunsa. Ja kun vauvan nukkuessa imurointi ei ole kovin hyvä idea ja hereillä ollessa on puolestaan pitkä lista vielä kiireellisempiä tehtäviä, niin pölyallergian siedätyshoito on taattu.

Ruokailu. Nälkä on vieraana paljon useammin kuin ennen, mutta ruokaa ehtii itselleen tehdä hyvin sattumanvaraisella aikataululla ja laadusta takuuvarmasti tinkien. Tuossa juuri vauva söi luomubataatti-parsakaali-porkkana-inkiväärisosetta kanalla ja minä söin ranskalaisia, jotka olivat jo ehtineet vauvan syötön aikana jäähtyä. Hohhoi.

Kynnet. Olivat kyseessä sitten vauvan kynnet, omat tai koiran, niin en ymmärrä miten tämä kasvutahti tuntuu olevan aivan eksponentiaalista.

Posti. Postilaatikon tyhjentäminen samalla, kun toisessa käsipuolessa on n. 12 kilon painoinen turvakaukalo, toisessa haukkuva koira remmissä ja käsissä käsilaukku ja mahdollinen ostoskassi, postilaatikon sisältö ei yllättäen tunnukaan kovin mielenkiintoiselta. Ehtii sitä myöhemminkin.

Viherkasvit. Niitä oli ennen, ei enää. R.I.P.

[Hurmosmamma]