Double no-trouble

Haa! Minustapa tuli viime viikolla kertaheitolla tuplakummitäti yhden päivän aikana! Pitäisiköhän alkaa lottoamaan, koska millä todennäköisyydellä kaksi hyvää ystävää synnyttävät samana päivänä ja lisäksi vielä toivovat vauvansa kummiksi tällaisen synnynnäisen säätäjän? Olo on kovin onnellinen ja otettu.

Ja voi että kuinka sen oli jo ehtinyt unohtaa, miten pieniä nuo vastasyntyneet ovat! Pieniä lämpimiä kähiseviä nyyttejä, oliko Tirppakin joskus sellainen? Tuossa se nimittäin nyt läimii taulutelkkaria tahmaisella kämmenellään ja siitä on vieno kähinä kaukana. Miten tässä näin kävi, että meille muuttaneesta vauvasta tulikin triangelia soittava touhutaapero?

Samalla mietin, että mitä sitä ennen teki tuolla ajalla, kun vastasyntynyt nukkuu? Varmaankin tuijotti vauvaa. Voi pojat mitä sillä ajalla nyt tekisikään! Ratkaisisi varmaan kaikki yhteiskunnalliset ongelmat ja valmistelisi vähän lisää synttäreitä. Näillä ystävilläni tuskin tätä ajankäytöllistä tyhjiötä on, sillä kyseessä on jo toiset lapset.

Kummitäti siis seuraa mielenkiinnolla, kuinka kahden lapsen kanssa elellään. Ehkä se on meilläkin joskus vielä edessä. Sitten kun kestän ajatella taas sitä kolmen kuukauden pahoinvointia.