Ehkä se lentää yli käenpesän

Aamulla poika söi hyvällä ruokahalulla banaanin ja sai sitten silmittömän raivarin siitä, kun banaani tosiaan tuli kokonaan syötyä.

Toisena hetkenä löysin pojan nuolemasta keittiön lattiaa ja sitten maalailemasta kuolakuvioita lattiaan pienellä sormellaan.

Joskus kyllä mietin, että onkohan tämä kaikki edes millään mittakaavalla normaalia.

Toisaalta tulee niitä hetkiä, kun poika istuu pitkät pätkät paikallaan ja leikkii työntäen pillejä ja lyijykyniä sählypallon rei’istä läpi. Eli selkeästi keskittyy johonkin järjelliseen tekemiseen, tai siis niin järjelliseen kuin yksivuotiaalta nyt voisi odottaa. Eli ei kauhean järjelliseen, jos tarkemmin ajatellaan.

Mutta ehkä tässä on vielä toivoa.