Ensilumi

Ensilumi satoi maahan perjantaina.

Ensimmäinen ajatus oli spontaani pakoreaktio, äkkilähtö Vietnamiin. Sen jälkeen ajattelin naiivisti, että ai kun kiva, napero varmaan tykkää, kun pääsee leikkimään lumessa. Töiden jälkeen sompailin lumisateen yllättämän liikenteen seassa hakemaan lastani leikkipuistosta.

Kuulin sen jo edelliseen kadunkulmaan: lastani taitaa kiukuttaa. Puistossa taapersi valtavan kiukkuinen sateenkaariasuinen napero ja sen perässä lastenhoitaja, joka yritti pidätellä nauruaan. Ei, napero ei todellakaan tykännyt lumessa leikkimisestä. Sen mielestä puisto oli ihan pilalla.

Minut nähdessään napero tarttui tiukasti polveeni ja yritti kiivetä reittä pitkin ylös. Keinussa ja liukumäessä oli kuulemma mennyt oikein hyvin, mutta muuten suututti. Kylmää ja märkää, eipä lapsi raukka ole sellaiselle aiemmin paljon altistunut. Etenkään, kun viime talvena nämä kelit vietettiin enimmäkseen ihanasti perhepedissä päikkäreillä.

Enpä voi lastani kovasti moittia. Minkä se geeniperimälleen mahtaa.