Erään reissun anatomia, osa 2: Matkustaminen
Matka-aamuna herätyskello ei ehdi soida, sillä pinnasängyssä herätys käynnistyy aikaisemmin. Mies alkaa hoitaa naperon aamutoimia, sillä aikaa vaimo säntäilee maanisesti ympäri asuntoa kokoillen puuttuvia tavaroita kasaan. Kuudelta lähdetään lentokentälle bussilla, koska turvakaukalo jää kotiin. Mies siirtyy pysäkille oman kevyen matkalaukkunsa kanssa, vaimo kirmaa edellä vauva Manducassa ja molempien tavarat yhdessä matkalaukussa.
Lentokentällä vaimo hoitaa check-inin, koska puhuu miestä taitavammin samaa kieltä automaattien kanssa. Turvatarkastuksessa vaimo etsii lapsiperheille tarkoitetun jonon, kaivaa esiin molempien lentoliput, purkaa läpivalaisua varten hoitolaukusta minigrip-pussiin pakatut nesteet ja vauvanruoat, riisuu Manducan ja laskee senkin läpivalaisuhihnalle. Mies kysyy vaimolta missä hänen lentolippunsa on (”taskussasi, armaani”), riisuu vyötään kiusallisen hitaasti ja päätyy siitä huolimatta turvatarkastajan käpälöitäväksi, koska kengissä on metalliosia. Vauva ei pidä odottelusta, joten vaimo hytkyy ylösalas ja laulaa heppuli-keppulia sillä aikaa kun mies pujottaa vyötään takaisin lenkkeihin.
Portilla vauvaperheet ja pyörätuolimatkustajat päästetään lentokoneeseen ennen muita, mistä takana seisova jono ei luonnollisesti pidä lainkaan. Koko odotteluajan heppuli-keppulia puolittain epätoivoisena hyräillyt vaimo ei jaksa sympatiseerata jonossa seisovia kärttyisenä jalkaansa vaihtavia keski-ikäisiä naisia (ilmiöstä tarkemmin, ks. vanhempi postaus Nainen on naiselle susi). Heti päästyään koneeseen vauva on taas tyytyväinen, yrittää syödä lentokoneen turvaohjeen ja suuttuu, kun yritys keskeytetään. Vaimo kiinnittää sylissään matkustavan vauvan turvavyön ja estää naperoa potkimasta edessä olevaa selkänojaa. Edessä oleva matkustaja on onneksi lapsirakas ja lirkuttelee vauvalle penkkien välistä. Vauvaa naurattaa.
Nousun ajan mies nukkuu, vaimo imettää. Sitten vauva nukahtaa leveässä x-asennossa vaimon syliin ja nukkuu siinä noin puolet lennosta. Vaimo syö ateriansa miehen pöydänkulmaa apuna käyttäen. Mies retkottaa mukavassa asennossa, lukee kirjaa ja ottaa parit nokoset. Lentokoneen laskeutuessa vauva muuttuu punaiseksi, alkaa ponnistella ja hajupilvi nousee ilmoille. Vaippaa ei kuitenkaan auta enää mennä vaihtamaan, koska turvavyötä kuvaava merkkivalo palaa, joten vaimo imettää jälleen. Lento on sujunut kaikkien mielestä erinomaisesti.
Lentokentällä mies hakee hihnalta matkalaukut, vaimo käy lastenhoitohuoneessa vaihtamassa vaipan. Sitten huristellaan junalla kaupungin keskustaan ja vaihdetaan pari kertaa metroa. Metroasemilla on paljon portaita eikä lainkaan hissejä, joten mies kantaa molemmat matkalaukut. Miehellä ei ole aavistustakaan hotellin nimestä, osoitteesta, kaupunginosasta tai lähimmästä metroasemasta, siitä huolimatta, että tämä kaikki informaatio lukee miehen hallussa olevissa matkadokumenteissa, eikä hän ole ottanut lentoasemalta mukaansa ilmaista karttaa. Onneksi vaimo on hoitanut homman ja hotelli löydetään. Hotelli on ihana, henkilökunta ystävällistä ja huoneessa on vauvalle oma sänky. Mies yrittää puhua jotain päiväunista, mutta vaimo tyrmää ajatuksen. Lähdetään kaupungille, jossa mies käy vaateostoksilla. Miehen vaateostoksiin kuluu kolme tuntia ja makutuomaria tarvitaan alituiseen, joten vaimon ja vauvan ei auta kuin sietää odottelua kärsivällisesti. Myöhemmin, kun on vaimon ja vauvan ostosten vuoro, mies istuu vauvan kanssa tuolilla dramaattisesti huokaillen koko sen vartin, jonka vaimo viettää sovituskopissa.
Kaikki ruokailut, vaipanvaihtotilanteet ja muut yllätykset matkan varrella selvitetään vaimon pakkaaman hoitolaukun avulla. Eri paikkoihin löydetään vaimon hankkiman kartan ja vaimon selvittämien reittien avulla. Viimein eräänä päivänä vaimon pinna palaa kahden ”lapsen” kanssa matkustamiseen, tulee riita ja hän on valmis jättämään miehen keskelle suurkaupunkia selviytymään itsekseen. Vaikka riita sovitaan, mies muistelee sitä loppumatkan ajan. Vaimo vannoo itsekseen, että seuraava matka tehdään tyttöporukalla, ilman miestä ja mahdollisesti ilman lastakin. Riidan jälkeen mies kuitenkin antaa vaimolle tuon tuostakin tunnustusta siitä, miten hyvin hoitolaukku on pakattu ja ajatella, miten olet osannut tuollaisiakin käteviä kosteuspyyhkeitä hankkia. Vaimo tunnustaa, että ne pyyhkeet saatiin ilmaiseksi synnäriltä jonkin mainospakkauksen mukana, ne olivat vain jääneet tähän asti käyttämättä.
Paluulennolla vauva istuu taas vaimon sylissä, tyhjentää innoissaan istuintaskua ja hakkaa kämmenellään ikkunaa. Myös edessä istuu lapsiperhe. Rivin kolmannelle paikalle istutettu keski-ikäinen nainen ei näytä paikkavalinnastaan kovin onnelliselta, mutta sietää olosuhteita lennon ajan. Turvavyön käyttäminen ei miellytä vauvaa, maito sen sijaan miellyttää. Vaimo siis imettää, mies puolestaan ottaa jälleen mukavan asennon ja nukahtaa.
Kotona vauvan isovanhemmat kysyvät, miten matka meni. Mies vastaa, että hyvin, tämän ikäisen kanssa on itse asiassa tosi helppo matkustaa.
[Lattemude]