Että sillä lailla

On olemassa  laiskoja ihmisiä ja sitten on minä. 

Tänä aamuna ollessani yksin Tirpan kanssa kotona en jaksanut ottaa Tirppaa mukaani yläkertaan, kun kävin vaihtamassa vaatteet. Koska sehän olisikin ollut todellista ylisuorittamista.

Istutin siis Tirpan jo aiemmin hyvin tehokkaaksi ja etenkin turvalliseksi havaittuun lapsiparkkiin [tm], iskin tutin suuhun (en omaani) ja säntäsin yläkertaan salamannopeaan vaatteenvaihtoon. Juuri kun pyjama oli heitetty kirjaimellisesti nurkkaan ja alusvaatteet pyykkikoriin, kuuluu alakerrasta se tuttu kops, joka ei voi viitata muuhun kuin tutin tippumiseen ja sitämyöten Tirppa olisi hyvin pian siirtynyt lapsiparkista halailemaan lattiata otsallaan.

Siispä alasti alakertaan, tutti suuhun ja takaisin ylös. 

Toistetaan tämä ylös-alas juoksentelu muutamaan kertaan ja voi taas miettiä, että olikohan sittenkään helpompaa jättää se lapsi alas. Tuttiketjukin olisi näin jälkiviisaanamaitoaivona ollut ihan kova sana.