Home sweet home

Hola chicas, täällä on palattu kotiin ja ruotuun reissusta. 

Reissu meni varsin mukavasti, mitä nyt suureksi yllätyksekseni sain kuulla että too much white skin ja että et sä pala kun sulla on noin hyvä pohjarusketus. Mitäs nyt pienistä, kieltämättä olin reissuun lähtiessä aika glow in the dark. Enääpä en! Tein klassiset bikiniyläosan alarajan polttamiset ja nenä näyttää kutakuinkin petteri punakuonolta, mutta eipä ole lomaa ilman näitä ilmiöitä.

Ja tietysti oman haasteensa lomailuun toi Tirppa, joka aika pitkälti koko ajan halusi tehdä sitä, mitä juuri ei pitäisi: eli kontata uima-altaaseen, syödä soraa, tutkia vessanpönttöä tai repiä ovenpielen irronnutta listaa. Puhallettava oma uima-allas ei kiinnostanut, lelut vielä vähemmän. 

Matkalla oli mukana Tirpan lisäksi seitsemän (!!) 2-5v lasta, eli vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti ja välillä piti vähän pyyhkiä hikeä muustakin syystä kuin helteestä, kun kuvitteli elämäänsä eteenpäin useampilapsisena perheenä. Ai jestas. 

Mutta ihan oikeasti reissussa oli todella ihanaa. Upeita maisemia, mahtavaa ruokaa ja tulipa vähän hoidettua parisuhdettakin. Ja ehkä parasta kaikista, sain äidin omaa aikaa ja voi pojat kuinka mahtavaa oli uida vähän matkaa ihan yksin. 

Mieli ja sielu ovat viralisesti nyt levänneet.

Kotiinpaluuta pehmitti myös toimituksen antama blogisuositus meistä – iso kiitos ja pusu ja kumarrus tästä!