Hymyilyttävät harhaluulot
Esikoistaan odottava äiti saa jo synnyttäneen ystävänsä huulille hymyn erityisesti synnytyksen lähestyessä. Oi niitä raskausajan harhaluuloja, jotka koskivat synnytystä ja tulevaa elämää vauvan kanssa. Tässä muutamia poimintoja omista uskomuksistani – ja kuinkas sitten kävikään?
Pakkasin sairaalakassiin mukaan miniporkkanoita ja kuivahedelmiä avautumisvaiheen aikana haukattavaksi, siltä varalta että ruokaa ei saa ja tulee tarve lisäenergialle.
Kuka tahansa joskus synnyttänyt kaveri olisi voinut kertoa, että avautumisvaiheen aikana ei luultavasti todellakaan tee mieli syödä mitään. Ruokaa kyllä tuotiin eteen, mutta kun en supistusten kourissa saanut lusikkaa osumaan suuhuni, rohkeni mies tarjota kassista porkkanaa purtavaksi. Sihisin alkukantaisen raivon vallassa, että hän voi kaikin mokomin työntää ne miniporkkanat hanuriinsa poikittain. Ainoa asia, jota synnytyksen aikana sain haukattua, oli miehen etusormi. Ja sitäkin vahingossa.
Otin kotiutumisvaatteiksi tavalliset housut, ilman trikoovyötäröä. Mahahan pienenee, kun lapsi jää laitokselle.
No, en sentään tehnyt samaa virhettä kuin se kaveri, joka pakkasi toiveikkaana mukaan pillifarkut tuumakokoa 27. Mutta taisin pakata äitiysvaatteet vinttiin vasta kun lapsi täytti kaksi ja puoli kuukautta. Parin suklaacroissantin jälkeen mietin, pitäisikö ne hakea sieltä takaisin.
Synnytysalin suihkussa ehdin itse asiassa hetkeksi unohtaa, että lapsi syntyi hetki sitten ja nukkuu oven toisella puolella isänsä sylissä. Kohdistin vesisuihkun mahaani ja ihmettelin, miksi sieltä ei tule vastaukseksi potkaisua. Sitten kätilö koputti oveen varmistaakseen, etten vain ole pyörtynyt, ja muistin, että ai niin.
Ajattelin, ettei tämä vauva synny ikinä. Olen ikuisesti raskaana, enkä pysty tekemään mitään. Jos tämä vauva vain tulisi täältä ulos, voisin käydä pitkillä vaunulenkeillä, nähdä ystäviä ja elää taas normaalia elämää. Ja nukkua öisin.
Siis jossain vaiheessa, kyllä… Jos ei lasketa ensimmäistä kahta kuukautta, jotka kuluivat sohvannurkassa imettäen, kun naperolla oli nälkä vartin välein. Ja sitten taas sitä vaihetta noin neljän kuukauden iässä, kun ympäröivä maailma alkoi kiinnostaa naperoa ja julki-imettämisestä tuli vaikeaa.
Nukkuminen? Toivon vilpittömästi, että lapsi alkaa nukkua kokonaisia öitä viimeistään valmistautuessaan ylioppilaskirjoituksiin.
Niin ja ne ystävät ovat toki töissä päiväsaikaan ja töiden jälkeen harrastavat kaikenlaista, kuten normaaleilla ihmisillä on tapana tehdä.
Tuskin maltan odottaa sitä, että pääsen näistä raskausajan ruokavaliorajoitteista! Tervetuloa takaisin lautaselleni, oi brie ja vuohenjuusto!
Ja tervemenoa samalla imetysajan rajoitteiden myötä, oi kaalit, sipuli, valkosipuli, ruisleipä, kahvi, pullat ja muut hiivaa sisältävät leivonnaiset, paprika sekä viinirypäleet, ihan vain muutamia mainitakseni.
P.S. Neuvolan ohjeiden mukaan merilevä on edelleen kiellettyjen listalla. Syön silti sushia silloin tällöin.
Sitten kun tuntemattomat ihmistet kadulla lakkaavat taputtelemasta ja kommentoimasta mahaani…
…ne yrittävät sen sijaan kaapata naperon syliinsä ilman lupaa, herättävät hänet päiväunilta kurkkimalla vaunuihin ja kyselevät, riittääkö maito.
Palaan töihin heti kun mahdollista.
Har har har, my ass. Äitiyslomassa luultavasti parasta on se, että vaikka aamuherätys tulee kuudelta, viimeistään kahdeksan aikaan voi palata vauva kainalossa takaisin peiton alle. Erityisesti silloin, kun ikkunan takana odottaa lumimyrsky, kaatosade tai pimeä, loskainen aamu.
Mutta ystävän päivä päivältä pyöreämpää mahaa katsellessani maltan hädin tuskin odottaa, että vauva syntyy! Mikään ei ole parempaa kuin päästä nuuhkimaan vastasyntyneen tuoksua ja ihastelemaan jälleen 50-senttisiä vaatteita tarvitsematta itse käydä läpi raskausaikaa, synnytystä tai maidonnousua. Suurin harhaluuloni nimittäin oli se, että…
Synnytyksen jälkeen kaikki tuska on ohi ja sitten voi vain nauttia elämästä vauvan kanssa.
Haluaisin erityisesti kertoa raskausaikaiselle itselleni, että you ain’t seen nothing yet. Synnyttäminen oli itse asiassa ihan ok. Ensi kerralla aion keskittää kaikki voimani sietämään sitä hormonimyrskyä, jonka maidon nousu rintoihin sai aikaan. Kun siitä on selvitty, voi vain nauttia elämästä vauvan kanssa.
[Lattemude]