Hyvä aamu

Rakastan aamuja. Etenkin näitä aamuja. Univelka, olet muusani.

Tänä aamuna nimittäin onnistuin kyynärpäällä tuuppaamaan viinilasin tiskipöydältä kivilattialle. Se ihana slow motion -hetki, kun näkee tyrimisensä oikein hidastettuna eikä ehdi kuin juuri ja juuri kirota ennen lasin räiskähtämistä säpäleiksi. Huoh. Onneksi mies oli vielä kotona ja imuroi koko sotkun, itselläni ei pinna juuri silloin kestänyt. Ja kyllä, joimme miehen kanssa viinilasilliset arki-iltana, so sue us.

Seuraava ihana aamuhetki olikin jo kulman takana, nimittäin alkoi joka-aamuinen meikkausrumba, kun yritän olohuoneessa Tirppaa vahtien vähän meikata ja samalla vaihtaa paikkaa sohvalla jatkuvasti, ettei Tirppa saa kaiveltua ja heiteltyä enempää meikkejä sohvan taakse. Valitettavasti Tirpan nopeus on selvästi jo kehittynyt ja lapsukainen ehti napata vedenkestävän ripsivärini kädestäni (siis avoinna) ja heittämään tämän muutama viikko sitten pesulasta tulleelle valkoiselle karvamatolle. Oi onnea. Meni sitä vähän valkoiselle paidallenikin.

Siinä kun sitten kirmasin hirvittävän hyvissä tunnelmissa hakemaan meikinpoistoainetta ja palasin takaisin olohuoneeseen, oli vastassa kovin tyytyväinen poika. Ilman housuja. Miten se oikein ehti?

Ehkä siinä vaiheessa jo vähän nauratti.