Hyvää itsenäisyyspäivää!

Itsenäisyyspäivä on nykyään yksi suosikkipyhistäni. Siinä yhdistyvät meillä hyvät ystävät ja perinteet.

Olen onnekas, kun saan viettää itsenäisyyspäivää vuosittain samalla ystäväporukalla. Illanvietto on vain hieman muuttanut muotoaan tässä vuosien varrella, kun kukin pariskunta on vuorotellen muuttunut möhömahojen kautta perheiksi. Jos ennen ilta alkoi Linnan juhlien seuraamisella, on nykyään siinä vaiheessa jo lähellä siirtymä kotiin, kun pienimmillä koittaa uniaika. Ennen ehti silmä kovana seurata viinilasillisen takaa Linnan vieraiden asuja, kommentoida pukuja ja kampauksia ja ihmetellä, että joko ne juhlat nyt jo loppuvat.

Tänä vuonna todennäköisesti ei montaakaan keskittynyttä hetkeä ehdi asuille suoda, mutta takassa palavat silti kynttilät (takkaa luonnollisesti emme taaperon kanssa uskalla normaalisti käyttää), vatsa täyttyy ruoalla ja ystävien kanssa seuraamme silmä kovana vähintäänkin omien lastemme touhuja. Elämä muuttaa muotoaan, mutta jotkin perinteet silti säilyvät ja ihanat ystävät pysyvät. Siitä olen todella kiitollinen.

Ja voihan joskus se onni potkaista, kuten viime itsenäisyyspäivänä:

 

 

Mahdollisimman rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille!