Johtopäätöksiä

Olen hyvä tekemään johtopäätöksiä. Valitettavasti ne ovat yleensä vääriä.

Kuusiviikkoisena päättelin Tirpan olevan autisti, koska ei vielä hymyillyt. Terve vaan. En ehkä edes kommentoi tätä.

Muutama kuukausi siitä eteenpäin olin varma, että Tirppa on vasenkätinen, koska epämääräisesti haparoi sitterin lelukaarta enemmän vasemmalla kädellä ja työnsi vasenta nyrkkiä ensin suuhun. No ei se ehkä nyt sittenkään ole, tai voi olla, aivan sama. Oikealla ainakin ruokaa enemmän lappaa suuhun.

Päättelin Tirpan olevan myös rauhallinen tapaus, kun tykkäsi istua sylissä ja lukea kirjoja. Niin, siis ennen kuin osasi liikkua. Kummasti ne lapset ovat rauhallisempia, kun ovat vielä paikallaan. 

Nyt olen päätellyt Tirpan olevan isona insinööri, kun on niin kiinnostunut kaikista johdoista, ruuveista, pesukoneista ja radioista sun muista. Siis esineistä, joista varmaan muut lapset eivät sitten olekaan yhtään kiinnostuneita. Propellihattuja taitaa syntyä kuin sieniä sateella.

Kuinkakohan tämän ikuisen johtopäätösten tekemisen osaisi lopettaa? Aivan turhaa touhua näille vähäisille aivosoluille.