Kaikki on katoavaista

Olin kuullut puhuttavan, että lapsiperheissä on paljon parittomia sukkia. Ihmettelin tätä aikoinaan ja ajattelin, että kyllähän ne sukat nyt parinsa löytävät ennemmin tai myöhemmin. Pyykkikorissa viimeistään.

Terkkuja vain suloisen naiiville itselleni vuoden takaa. Meillä nimittäin näyttäisi olevan harvinaista, että pojan sukkaparin elinkaari kestäisi edes kahta pesukertaa.

Minneköhän nämä sukat sitten katoavat? Sohvan alla on varmasti useampi yksinäinen sukka duplojen joukkohaudan kanssa sulassa sovussa. Kaksi eriparista sukkaa löytyi tyynyni alta. Pesukoneesta tuli ulos yksinäinen sukka, vaikka pyykkikoriin meni todistetusti kaksi. Koiraakaan ei voi tässä taloudessa syyttää.

Sukkahousut tietysti toimisivat ja katoaisivat hitusen hankalammin, mutta koen niitä kohtaan antipatioita omasta lapsuudestani. Ratkaisuksi harkitaan nyt säkillistä kertakäyttösukkia tai vaihtoehtoisesti sukkien ergonomista teippaamista ilmastointiteipillä paikalleen. Olisi se sentään parempi ratkaisu kuin mielessä käynyt superliima.