Kevyt kenttälounas

Naperon nälkä on vakava asia, kärsivällisyys olematon ja ratkaisukeinot innovatiivisia. Jos ruoka ei nälän yllättäessä ilmesty naaman eteen alle puolessa sekunnissa, napero pyrkii ratkaisemaan asian itse.

Esimerkiksi tänään, sillä aikaa kun minä muussasin keittiössä haarukalla perunaa ja työnsin pari luomulihapullaa mikroon, napero leikki itsekseen eteisessä.

Hiljaisuus havahdutti. Valmis annos kädessäni menin katsomaan.

Se oli kehitellyt keinon päästä käsiksi rattaiden aisassa roikkuvaan kassiin, josta se oli luonnollisesti poiminut maissinaksupussin ja kaatanut sen sisällön lattialle. Siinä se istui tyytyväisen näköisenä maha pullollaan, maissinaksu kummassakin kädessä, ja ahmi minkä suinkin ehti.

Kai tämä on sitten sitä kansainväliseen ruokakulttuuriin tutustumista. Chileläiskouluissa on kuulemma ihan tyypillistä pakata lapselle sipsipussi mukaan lounaaksi.