Laksatiivinen yö

Jatketaanpas teemalla eritteet kun kerran vauhtiin päästiin. Joskus nimittäin tuntuu, että näillä rakkailla lapsosilla (siis karvaisella ja nahkaisella) on jokin kirjoittamaton sopimus äidin yöunien pilaamiseksi, ja tällä kertaa se tuli juuri siinä runebergin torttuisessa muodossa.

Ensimmäisenä työvuorossa oli koira, joka päätti joskus neljän maissa haluta pihalle. Ja voin kertoa, että kun on edellispäivänä astunut karvamatolle tehtyyn liukumiinaan, sitä tulee hypänneeksi aika nopeasti sieltä sängynpohjalta jopa möhömahan painamana ja päästettyä koira ulos. Kahdesti.

Tästähän olisi ollut mukava jatkaa unia, jos ei poika puolestaan olisi hermostunut edestakaisin ramppaamisesta (koiralle pitäisi laittaa liukuestesukat) ja päättänyt, että nyt herätään. Tai ainakin siirrytään vanhempien sänkyyn vähän kiukuttelemaan. Siitäkin tilanteesta selvittiin lopulta maitopullolla, ja pienen pyörimisen jälkeen poika löysi mukavan asennon päältäni, väänsi vaipan täyteen sitä itseään ja nukahti sillä samaisella sekunnilla. Eipä siinä viitsinyt riskeerata uutta öistä rumbasessiota, joten ei muuta kuin jatkamaan unia. Tai siis, se ei käy kovin helposti kun rintakehän päällä on tusinan verran elopainokiloja ja nenään – raskaanahan hajuaisti on entistä herkempi – käryää eau de gaga.

Ja tähän sirkukseen nyt sitten vielä vapaaehtoisesti ja into piukeana hankimme sen kolmannen yörellestäjän. Nyt sai sentään nukkua nautinnollisesti neljään, pitäisi varmaankin olla siitä kovin kiitollinen.