Liikkuva maali

Poikamme on keksinyt mieltäylentävän ajanvietteen: heittokättä on hyvä treenata liikkuvaan maaliin eli koiraan.

Eipä siinä mitään, jos vain esimerkiksi pehmolelut vähän lentelisivät, mutta kun kaikki esineet kelpaavat kokoon ja materiaaliin katsomatta. Kyllä siinä on yhdellä kissan kokoisella koiraraukalla vähän väistelemistä.

Ja kyllä, olemme yrittäneet kieltää, mutta se näyttää toimivan ihan yhtä hyvin kuin kiellot olla läträämättä koiran vesikupissa tai olla kiipeämättä sohvapöydälle. Ja miten tuo poika osaakin heittää niin tarkasti (ja kymmenkertaisesti paremmin kuin äitinsä ikinä), kun osumaprosentti tuntuu olevan lähes sata.

Jälleen voimme tietysti pieneen sievääm peiliin miehen kanssa, kun menimme aikoinaan opettamaan pallon heittämistä koiralle. Eipä tuo pieni ihminen vielä ihan ymmärrä sitä hiuksenhienoa eroa.

Eikä varsinkaan tuo koira, joka saa jatkuvalla syötöllä duplosta päähän.