Lomakuulumisia

Parin viikon reissulta on nyt kotiuduttu ja pian toivottavasti myös palauduttu ja harmauteen taas totuttu (puuh – turha toivo!). Mutta reissussa sen jälleen kerran tajusin: voi että tuo meidän poika on jo iso!

Ensimmäistä kertaa kuljimme kaduilla välillä niin, että poika sai itse kävellä polleana rattaiden vieressä, kun ei ollut pelkoa suurkaupungin vilinästä. Kuinka kummalliselta se äidistä tuntuikaan! Toki aika paljon pysähdyksiä matkan varrella tuli, kun jokaista viemärin kantta piti vähän ihmetellä ja räplätä.

Poika kävi reissussa myös ensimmäistä kertaa ihan oikeasti parturissa leikkauttamassa tsekkiläisen takatukkansa. Voi kun siitä tulikin niin ison pojan näköinen! Vähän jouduin tekemään sitä klassista mihin mun vauvani katosi -surutyötä.

Matkan aikana tuli myös paljon uusia sanoja ja (mahdollisesti) mielekkäämpiä näppäryysleikkejä. Poika viihtyi välillä itsekseen pidempiä pätkiä leikkimässä, esimerkiksi täyttäen tiskikoneen aterinkoria papiljoteilla ja pienillä leluilla ja sitten yksitellen näitä purkaen. Myöskin erillisten esineiden asettelu varovasti ”seisomaan” pöydälle oli ihan hitti, omien aplodien arvoinen jopa.

On se oma lapsi aina vain niin subjektiivisen ihmeellisen ihana.