Metamorfoosi

Ihmettelin ennen, ketkä oikein ovat niitä, jotka roudaavat marketeista aivan jäätävän kokoisia paketteja talouspaperia. Siis keskimäärin peräkärryllisen viikottain. Ja päälle 247 litraa maitoa.

No tietenkin lapsiperheet.

Samoin ihmettelin, ketkä oikein olivat niitä, jotka repäisivät oikein pohjanmaan kautta firman virkistyspäivillä. Jotka olivat aamusta alkaen aivan täpinöissään joka bingosta ja bongosta ja tanssivat jo kahdeksan aikaan pöydällä kravatit otsalla tai nuolivat toimitusjohtajan korvaa (hei, tämä on tositarina!).

No tietenkin pienten lasten vanhemmat.

Molempia tilanteita katselin ehkä pieni säälinhäivähdys hymynkareessani luullen, että en koskaan tule olemaan samassa kastissa. Nyt salaa kuitenkin jo toivon, että joku partiolainen tulisi myymään  ovelle sellaisen kuutiometrin talouspaperia, vaippoja ja pyykinpesuainetta. Ja kauhulla odotan, kun lapset kasvavat murrosikäisiksi ja kittaavat maitoa litran joka aterialla. Tässähän täytyy alkaa treenaamaan hauiksia.

Ja mitä firman bileisiin tulee, olen onneksi ollut viime kerrat raskaana. Kauhulla odotan ensimmäistä kertaa, kun voi sokat ja sukat lähteä irti kun karaokessa nyt on vain aivan pakko päästä laulamaan se vanha nainen hunningolla. Vähintään neljä kertaa.

Yhden viinilasillisen jälkeen.