Millainen on hyvä äiti?

Minua kehotettiin kirjoittamaan hyvän äidin määritelmästä.

Tämä on helppoa, olenhan lajini luomakunnan kruunu. Kaikki toimintatapani ovat oikeita, paitsi silloin kun teen virheitä, mutta nämäkin ovat niitä suloisia virheitä, jotka eivät oikeastaan haittaa vaan opettavat kantapään kautta. Eli eivät ne itseasiassa olleetkaan virheitä, ja voin tyytyväisenä kaataa itselleni lasin punaviiniä ja ihmetellä, kuinkas nuokin äidit tuolla tekevät niin kummallisia valintoja ja mitäköhän niidenkin lapsista kasvaa ja ai että kuule.

Kuulostaako tutulta? Pitäisi yllättävän monelle kuulostaa, sillä jos nainen on naiselle susi niin äiti on äidille tyrannosaurus rex. Heti hyökkäämässä ja silpomassa palasiksi, ennen kuin omaan täydelliseen äitiyteen ehtii tulla pieninkään särö. Oma äitiys on kritiikitön kuin Pohjois-Korea konsanaan, mutta lokaa voi kipata kyllä aidan yli ihan huoletta talvivaaraisessa hengessä.

Tekisi mieli kysyä, että miksi, mutta se olisi sama kuin huutaisi vastatuuleen tai katsoisi Kauniita ja rohkeita. Täysin turhaa siis. Tyydyn vain esittämään oman näkemykseni, että äitiydessä tuskin on täydellisiä valintoja. On vain riittävän hyviä ja sopivan huonoja. Erilaisia toimintatapoja erilaisissa tilanteissa, ei sen ihmeellisempää. Turha ketään on niistä lynkata, paitsi ehkä niitä, jotka päättävät naukua niistä julkisesti blogissa.

Joten hyvä herrasväki, kananmunat ja tomaatit valmiiksi, sillä taidanpa tässä todeta olevani ihan hyvä äiti. Kasi plus.