Mitäs me uimamaisterit

Kävimme viikonloppuna ensimmäistä kertaa perheen kesken uimahallissa. Emme siis ole harrastaneet uimakouluja ja poikamme on ollut uima-altaissa ainoastaan ulkomaan reissuilla, viime kerrasta oli jo kolmisen kuukautta.

Tällä kertaa poika meni isänsä kanssa pukuhuoneeseen, joten voin kirkkain silmin sanoa uintikokemuksen olleen varsin rentouttava. Kysykääpä uudestaan, kun joku päivä menen pojan kanssa uimaan kaksin.

Tuli tästä meidän uimakokeilusta mieleen, että jos darwinismi pääsisi toteutumaan puhtaassa muodossaan meidän ihmisten keskuudessa, niin minä ja mieheni olisimme varmaan karsiutuneet porukasta jo ajat sitten. Sen verran urveloa touhua meidän meno uimahallilla välillä oli.

Emme esimerkiksi tienneet, että terapia-allas on eri kuin lastenallas (puolustuksenamme on todettava, että terapia-allas oli kummasti nurkan takana piilossa!). Eipä ihme, ettei uiminen kokemuksena aluksi taaperoa oikein miellyttänyt, altaan laidalta käsillä läiskyttely sen sijaan kelpasi. Kun me maakravut vihdoin ymmärsimme mennä lämpimämpään altaaseen niin meininki olikin jo aivan eri. Voi sitä polskimisen riemua!

Hieman kyllä miehen kanssa naureskeltiin, kun tämä onnistui loukkaamaan polvensa lastenaltaassa. Vaarallista tämä lapsen kanssa harrastaminen.