Mökillä
Viikko sitten päätimme mennä viikonlopuksi mökille ensimmäistä kertaa raskausajan jälkeen. Ah, kuinka olin kaivannutkaan näitä rentouttavia maisemia.
Oli muuten rentoutuminen aika kaukana. Ensinnäkin Tirppa luonnollisesti halusi kokoajan mönkiä maassa havunneulasten, risujen, punkkien ja kusimurkkujen seassa. Paljain jaloin. Lisäksi suunta oli yleensä kallion loivalle reunalle, josta kyllä hienosti yritti näyttää peruuttamistaitojaan, mutta ei tämäkään taito toiminut ihan samalla tavoin kuin sohvalta alas peruuttaminen. Terassilta myös piti jatkuvasti päästä kulkemaan portaita alas.
Lisätään höysteeksi tähän aivan sekopäiset ampiaiset, joita ei aikaisempina vuosina ole mökillä nimeksikään ollut, niin meidän touhu terassilla oli kuin huonosta komediasta. Minä juoksen ampiaisia pakoon ja yritän vahtia poikaa. Mies pelaa ampiaisilla pingistä mailanaan ulkogrillin paistolasta. Koira karkaa joka hetki kun silmä välttää mökin alle, eikä käskystä huolimatta tule sieltä pois, sillä huulten nuolemisesta päätellen siellä oli jotain varsin ällöttävän herkullista.
Joten päätin siirtää karavaanin sisälle, jotta kaksi karkuria pysyvät hieman paremmin aisoissa. Mies sai jatkaa pingistään ihan rauhassa kaljanhimoisten ampiaisten kanssa.
Sisälle siirtyminen helpotti elämää suunnattomasti, kuten kuvista varmaankin huomaatte:
Suurinta huvia oli purkaa kertakäyttöaterimet laatikosta lattialle ja repiä oven kynnyksen vieressä olevia tiivisteitä. Myöskin palosammuttimesta oli irroitettava korkki ja takassa oli mukava uittaa tassujaan nokisiksi. Oma-aloitteisuuden puutteesta ei ainakaan voinut syyttää.
Mökille ostettu matkasänkykin oli hieman rikki, tosin onnistui kuitenkin pitämään marakatin öisessä häkissään, ja eihän tämä loistomutsi edes tiennyt, että näihinkin sänkyihin olisi hyvä ostaa erikseen patja. Oli nimittäin aikamoinen väsääminen päiväpeitosta ja pyyhkeestä jokin patjankorvike. Toisesta pyyhkeestä tehtiin peitto, koska olin ottanut pojalle mukaan vain lakanat ajatellen, että saaressa olisi yhtä kuuma kuin maissa. No ei ollut.
Loppujen lopuksi ei saatu edes saunaa lämmitettyä, kun lähtö tuli kotiin seuraavana päivänä aivan liian aikaisin. Koira nimittäin jäi mökin alle makaamaan ja vinkumaan ja käyttäytyi kuin halvaantunut, joten miehen oli kärrättävä se pieneläinklinikalle. Ei ollut loppujen lopuksi (kai?) mitään vakavaa, mutta muutaman tunnin saaressa vankina olleena ja koiransa hautaamista kuvittelevana voin kertoa, että meni mökkeilystä hieman se kuuluisa fiilis. Oma isäni tuli meidät sieltä sitten pelastamaan.
Mutta hei, jotain positiivista! Ne äitiyspakkauksen karmeat ”huumesammakot & siittiöt” -lakanat näkivät päivänvalon.