Muskari alkaa, nosta jalkaa! (ja juokse, jos mahdollista)

Vanhemmassa postauksessa taannoin turinoin lapsen muskariharrastuksesta, jota on jatkettu uskollisesti koko lukuvuoden ajan. Napero on maistanut jokaista käsille sattuvaa soitinta ja osoittanut jatkuvaa kiinnostusta pianoa kohtaan. Äiti on ylpeä: lapsesta tulee selvästi maailman paras pianisti. Ystävän luona napero nimittäin tämän lisäksi söi Sibelius-Akatemian pääsykoeoppaan.

Vuoden aikaansaannoksista kuitenkin muutama varoituksen sananen osviitaksi nykyisille tai tuleville muskarivanhemmille:

– Tiedättekö ne puiset pienet lasten tuolit, joita löytyy leikkipuistoista, päiväkodeista – ja muskareista? Kahdeksankuinen pystyy erinomaisesti tarttumaan sellaisen jalkaan ja heiluttamaan koko tuolia ilmassa.

– Erityisen lahjakas kahdeksankuinen pystyy myös erittäin nopeasti katkaisemaan metallikielen kitarasta päästessään tarpeeksi lähelle sitä.

– Jos vauvan annetaan valita korista rytmimuna tai marakassi, katso, että hän valitsee marakassin. Rytmimuna nimittäin mahtuu kokonaisena jo puolivuotiaan lapsen suuhun ja sitä on erittäin hankalaa saada sieltä pois. Marakassin varsi helpottaa poistamista huomattavasti.

– Kun heräät kolmelta aamulla, etkä tunnu saavan uudelleen unen päästä kiinni, älä anna ajatustesi hipaistakaan muskariasioita. Sisäinen korvaradio käynnistyy yllättävän herkästi ja loppuyö meneekin rattoisasti kuunnellen, kuinka hiiri mittaa maailmaa männynneulasella.

Uusi lukukausi alkaa syyskuussa. Odotan jo innolla.

[Lattemude]