Näköhaittoja

Taisinpa tuossa ennen pääsiäistä mainita jotain pyöreydestäni. Huhheijaa, mihinköhän mittasuhteisiin tässä ehtii vielä venyä, ennen kuin vauva päättää muuttaa lämpimästä yksiöstään.

Osasyy on varmasti siinä, että kyseessä on toinen raskaus ja pieni ikäero, eli kyllähän tässä vatsa venyy ja paukkuu ihan vain vanhasta muistista. Onneksi kiloja on tullut vähemmän kuin ensimmäisessä raskaudessa ja lähtöpainokin oli ennätysalhaalla, eli eiköhän tästäkin konkurssista vielä ihan kunnialla palauduta.

Mutta kyllä miehellä oli naurussa pidättelemistä, kun yhtenä päivänä kaivelin pojan palapelin paloja ukulelen sisältä (perussettiä…) ja ihmettelin, missäs se numero seiska sitten olikaan. Missäpäs muualla, kuin piilossa mahani alla. Tai, kuten mies asian kauniisti ilmaisi, minun poimuissani.