Nälkä kasvaa syödessä

Jos hiukan peiliin katson – ihan varovasti vain näillä silmäpusseilla – niin viime vuosien aikana on huomattavissa selvä trendi siinä, kuinka käsilaukut ovat vaihtuneet kalliimpiin, ulkomaanmatkat hienompiin ja niin edespäin tai taaksepäin. Nälkä on selvästi kasvanut syödessä, ja vatsani nyt on tunnetusti pohjaton kuilu.

Eipä siis pitäisi tulla minkäänlaisena yllätyksenä, että saman geeniperimän jatkumolla tuntuu olevan myös kiitettävä ruokahalu. Selvimpänä sen on huomannut kun aiheena on se elämän sisällöstä jännittävin eli lentokoneet.

Kaikki alkoi viattomasti muutamasta lentokonelelusta, joiden propelleja oli kiva pyöritellä. Sitten Netflixistä löytyi Disneyn lentokoneleffa, jota on pätkissä katseltu silloin tällöin ja rehellisyyden nimissä kyllä jo niin paljon, että osaamme miehen kanssa siitä aika paljon ulkoa (ja on muuten yllättävän hyvä pätkä!). Ja kuten edesmennyt Sirkesalo lauloi, kun antaa sen pikkusormen, niin kohtahan sitä ollaan kyynärpäitä myöten suossa.

Perheemme onkin suhannut alkusyksyn aikana useamman kerran Malmin lentokentälle katselemaan propellikoneita. Mukavaa perhehuvia ja voi sitä pojan riemua! Sitten tulikin pyyntö päästä katsomaan paksuja lentokoneita, joten kävimme Helsinki-Vantaalla niitä ihmettelemässä. 

Nyt pitäisi sitten kuulemma päästä taas lentokoneeseen sisälle. Samoin helikopteriin. Ja kaivinkoneeseen.

Kaipa ne rajat on riemullekin johonkin asetettava.

Riemukasta viikonloppua!