Namaste

Minähän en siis ole mikään joogi. Ainoastaan raskausaikana tuli joogattua, kun en muuhunkaan liikuntaan oikein pystynyt. Ja oli muuten yllättävän notkea olo, tai siis vähän kuin vetreällä merilehmällä.

Hyväähän se teki, ja pitäisihän sitä nyt vieläkin harjoitella. Mulla vain rehellisesti välillä hieman menee yli hilseen nämä mula bandhat ja muut (googlettakaa jos haluatte, en ehkä ala tässä avaamaan sen enempään vaikka kaikki ruumiinosat ja eritteet tässä blogissa on jo läpi käyty). Oli vain jotenkin todella vaikeaa rentoutua, kun suupielet meinasivat alkaa nykimään syystä jos toisesta.

Lempijoogakokemukseni oli varmaankin se, kun meidän piti harjoitella synnytystä ärjymällä kuin eläimet. Voin kertoa, että en sektion aikana (tietääkseni) ärjynyt. En tiedä olisinko ärjynyt alatiesynnytyksessä, mutta en varsinkaan tiedä olisiko ärjymisen harjoittelusta ollut hyötyä. Tai siis käyttäisin ehkä joogatuntiin laittamani rahat mielellään muuhun kuin mölyämiseen.

Hyvällä kakkossijalla joogaamisen tähtihetkissä oli se kerta, kun herään loppurentoutuksessa omaan kuorsaukseeni. Voi jestas. Onneksi siitä kuorsauksesta ei jäänyt pysyvää vaivaa.

Joten hyvää juurilukkoa vaan kaikille tänäkin maanantaina. Näillä puheilla alkavaan viikkoon!