Norsun muisti

Olen varmaan ennenkin maininnut, että poika on kovin innokas musisoinnista. Varsinkin pianot ja kitarat ovat kovassa huudossa. Ukulele pojalta löytyykin jo kitaran virkaa ajamasta ja lasten piano on luvattu isovelilahjana. Eipä ihme, että poika on jo muutaman kerran ehdottanut vatsaani kosketellessa, että avataan vauva. 

Mutta omaa pianoa odotellessa ei auta kuin soitella ukulelea. Suosikkina on mennä ruokapöydän alle soittamaan ja laulamaan Ee-ee-emma kaikuvalla äänellä. Emma siis oli tämä muskarista löytynyt ensi-ihastus.

Muskari on tosin loppunut jo viikkokausia sitten, eli taitaa pojalle olla pikkuhiljaa kehittymässä se lasten kuuluisa norsun muisti.

On se kuitenkin parempi kuin äitinsä kehittämä norsun kantoaika. Tai siltä täällä ainakin välillä tuntuu.