Nostalgiaa

Tässä eilisen ikäkriisin pyörteissä tuli katseltua lomakuvia reissuilta, jotka miehen kanssa teimme sinä vähemmän ryppyisenä aikana ennen lapsia. 

Kumma juttu, että näistä kuvista tuntuu olevan pieni ikuisuus, vaikka reissut ovat vain muutaman vuoden takaa. Vanhenemisen käyrä taitaa olla lasten myötä eksponentiaalinen.

Onneksi tuli matkusteltua paljon sinä aikana, kun matkustamiseen liittyi huomattavan paljon vähemmän säätämistä ja matkatavaraa ja rattaiden roudaamista ja ja ja ja.

Ja kun ehti räpsimään näitä lomakuviakin ihan ajan kanssa, ilman, että lapsi on juoksemassa mereen/kalliolta alas/asfalttia halaamaan tai syömässä hiekkaa/passiaan.

Tokihan maailmaan kohteita mahtuu ja niitä voi kokea lasten kanssa, mutta onhan se nyt hiukan erilaista, vaikka ei Bamse-kohteeseen menisikään.

Onneksi on siis nämä muistot. Mutta tässä matkakuumeessa lähtee kyllä kohta se loppukin järki.