Nukahtamisen vaikeudesta

Juuri kun olen päässyt retostelemasta unikoululla, niin pitääkin ottaa hieman takaisin, nimittäin meillä ei suostuta enää oikein nukahtamaan.

Elämä on varmaankin aivan liian jännittävää. Ja onhan se, ei kyllä itseänikään nukuttaisi jos saisin pyöritellä tyhjää talouspaperirullaa tai mittanauhaa. Not.

Joka tapauksessa, kyllä on taas pipo pienentynyt pesussa ja pinnaa kiristelee, kun nukutus kestää iltaisin helposti yli tunnin. Silmät pyörivät päässä kuin hedelmäpelissä, mutta sitä jackpottia ei vain tule. Silmänvalkuaiset muljahtelevat kuin Michael Jacksonin Thrillerissä, mutta ei. Ja juuri kun on unenpäästä napattu kiinni, niin pitääkin heittäytyä vatsalleen ja pyrkiä kiipeämään pystyyn. Ja siinä vaiheessa kun kyllästyn tähän spedeilyyn ja lähden hakemaan lasin vettä kun ei valiumiakaan kai voi ottaa, niin pinniksen laidalta alkaa lohduton itku, kuinka kehtasitkaan mut tänne häkkiin jättää.

Onneksi uni on loppujen lopuksi niitä asioita, jotka voittavat ennemmin tai myöhemmin. Eikä sen piponkaan pitäisi enää muutaman pesun jälkeen niin kutistua.