Numeropeliä

Kello 5:45 alkaa pinnasängystä kuulua hilpeä kakki, kakki (eli siis kaksi, kaksi). Rakas poikamme on astunut numeroiden ihmeelliseen maailmaan.

On hauska huomata, kuinka numerot ovat nyt se juttu. Niitä osoitellaan kaikkialla ja ne kaikki ovat tosiaan niitä kakkeja. Jos kysytään, paljonko kello on, se joko ei ole mitään tai se on kakki.

Hisseissä numeroiden seuraaminen on ihmeellistä puuhaa ja näitä pitää aina lausua myös ääneen kanssamatkustajien iloksi. Leveimmät hymyt saavat numerot kahdeksan ja, tietysti, kaksi.

Jollakin tasolla poika kuitenkin ymmärtää, että jotkut merkit ovat numeroita ja toiset eivät, koska lehtien sivuiltakin osoittaa numeroita ja hokee kakkia. Kirjaimia ei samalla tavalla osoittele.

Turhapa tässä vielä on pojasta matemaatikkoa muovailla, mutta tästä se kaikki lähti. Numeromagneettipaketista, jonka koloihin oli mukava laittaa popcornin jyvää. 

Joskus se rakkaus kolahtaa siellä, missä vähiten odottaa.