Omaa aikaa
Viime lauantaina oli tarjolla harvinaista herkkua, nimittäin sitä kuuluisaa äidin omaa aikaa. Koko päivä oli buukattu shoppailulle ja syömiselle tyttöjen kesken, eikä tällä kertaa nyt pyöritty missään lähiostoskeskuksessa, vaan lensimme päiväksi Kööpenhaminaan!
Epäileville tiedoksi, Kööpenhamina on todellakin päiväreissun arvoinen! Lento on lyhyt ja kentälläkään ei mennyt aikaa, kun pelkkä käsilaukku olalla (mennessä, tullessa oli kieltämättä kädet hieman enemmän täynnä) suoraan turvatarastuksen läpi pääsi marssimaan. Valitettavasti shoppailua nousukiitoon avittavat skumpat jäivät tällä kertaa siunatun tilani vuoksi puuttumaan, mutta kummasti se pepsi ajoi saman asian kofeiinillaan.
Kolme naista, kahdeksan vapaata tuntia keskellä kaunista Kööpenhaminaa, vapauden ja sisustusvimman humina korvissa.
M-A-H-T-A-V-A PÄIVÄ!
Päivä aloitettiin ihanan tyhjillä kaduilla. Muut taisivat aamuyhdeksän aikoihin vielä nukkua kauneusunia, niitä, joista itsellä on enää hyvin hämärä muistikuva entisestä elämästä. Toisaalta, olen kaikki nämä vuodet jäänyt paitsi näistä ihanista tyhjien katujen hetkistä (yksi yliväsynyt mamma tässä itselleen uskottelee, moikkamoi vaan).
Nälkä on aina yhtä hyvä tekosyy, joten pysähdyimme välipalalle aivan ihanaan kahvilaan nimeltä 42 Raw ja selasimme sisustuslehtiä. Milloinkohan olen viimeksi vastaavaa ehtinyt?
Eipä sitä shoppaillessakaan ehtinyt lasten olemassaoloa unohtaa. Asteikolla yksi viiva totally creepy tämä tilataideteos nousi kohtullisen korkealle.
Ja sitten taas tankattiin. Voin lämpimästi suositella Café Nordenia ihan keskellä ostoskatuja. Mielettömän hyvää ruokaa ja ihana lauantaipäivän pöhinä.
Ja pitkän päivän jälkeen oli hyvä lyllertää kentälle, eipä ollut pelkoa siitä, että olisi tuollaisen päivän jälkeen unohtanut, mitä mahassaan kantaa.
Huh. You said it.