Optimointia

Mikä siinä on, että aina kun on tarkoitus lähteä jonnekin, vauva nukkuu ennätyspitkiä päiväunia? Ja puolestaan päivinä, kun aikaa olisi vaikka Jehovan todistajille jakaa, niin päikkärit kutistuvat ihan lyhyiksi. Onko vauvoilla olemassa jokin kuudes aisti, jolla optimoidaan äidin vainohulluus?

Ja on myös sanomattakin selvää, että päivänä, jolloin on veljenpojan ristiäiset, oma vauva ei nuku sitäkään vähää ja muutenkin nousee väärällä jalalla jo aamusta. Kyllä siinä äidin sydän pakahtuu ylpeydestä, kun oma poika kailottaa sulosäveliä ristiäistapahtuman videointiin. Onneksi Tirpan ikäiset eivät enää niin paljoa päättömästi huuda, eli pienellä hyssyttelyllä ja motivoinnilla ja selkärankaa pitkin valuvilla hikikarpaloilla näistäkin tilanteista usein selvitään.

Odotan kyllä innolla niitä aikoja, kun voin selittää Tirpalle, että uni on oikeasti maailman ihanin asia, ja siitä kannattaa nauttia aina kuin mahdollista. Kaipa siinä vielä parisenkymmentä vuotta menee.

[Hurmosmamma]