Matkarattaista voisi jaaritella loputtomiin, joten tyydyn kertomaan teille mielestäni kaksi kätevää matkaratastyyppiä.

Ensimmäinen on Bugaboon Beet, koska ne vain ovat aivan älyttömän hyvät ja ihanat ja kaikki mahdolliset positiiviset adjektiivit tähän.

Toiset todella kätevät rattaat ovat sateenvarjorattaat. Etenkin ne rattaat, jotka lainaat kaverilta. Joilla kärräilet iloisesti pitkin kaupunkia ja lapsen väsyessä kurvaat parkkihalliin, koska päivä on pulkassa ja pulkka aika ajaa kotipihaan päiväunille. Ja sillä samaisella hetkellä sitten huomaat, että eipä kyllä ole harmainta hajuakaan, kuinka nämä näppärät ja oikeasti yksinkertaiset rattaat saadaan kasaan.

Voin kertoa, että tällaiselta valopäältä se ei käynyt kovin näppärästi. Itseasiassa se ei käynyt ollenkaan. Aikani sätkittyäni ja potkittuani ja rimpuiltuani ja soitettuani hätäpuhelun (no en en nyt sentään sitä oikeaa!) en siltikään saanut näitä simppeleitä rattaita kasaan. Ja lapsi huutaa takapenkillä, että mutsi mikä maksaa. 

Joten näppärät sateenvarjorattaat kulkivat varjo auki kokonaisina takapenkillä (eivät mahtuneet konttiin), aisat pojan sylissä. Kätevää, eikä suinkaan vienyt paljoa tilaa. Eikä varsinkaan koko episodi näyttänyt jälleen kerran varsin urvelolta touhulta.