”Sun kannattaisi lihottaa itseäsi niin nukkuisit paremmin”,

totesi isäni, jolla tuntuu olevan patenttiratkaisu kaikkeen. Valitettavasti uskoisin, että mikään foie gras -henkinen lihotuskuuri ei olisi saanut minua reissussa nukkumaan paremmin.

Olin ehtinyt jo unohtaa, kuinka huonosti nukunkaan samassa huoneessa lapsen kanssa. Jokainen pieni uninen inahdus sai minut ponkaisemaan pystyyn, arpomaan pojan lämpöastetta ja miettimään, mistäköhän vällyistä se tutti löytyy, jos sitä tarvitaan. Yleensä ei edes tarvittu.

Lisätään cocktailiin koira, joka vieraassa ympäristössä murahteli jokaiseen ääneen pitkin yötä ja espanjalaisten myöhäisempi elämänrytmi, jossa ei iltahiljaisuutta tunneta. Lisäksi jokaöinen roska-auto klo 05:30 piti huolen, että koko kylä kuuli jonkun olevan hommissa (kuulosti suurinpiirtein siltä, että viereistä taloa puretaan).

Vaikka reissussa kuuluukin rähjääntyä, niin kyllä se oma sänky on vain mukava asia. Eikä siihen tarvita ylimääräisiä vyötärösenttejä (muutamahan niitä tulee reissussa väistämättä), uusia helttoja tai umpirasvaista maksaa.