Kumppani ilmoitti lähtevänsä työmatkalle Rovaniemelle, luultavasti mielessään rauhallinen matka lentokoneessa, pari hyvin nukuttua yötä hotellissa ja ihana rauha aamiaisella. Minun sydämeni on aina pohjoisessa, vaikka jalkani tallaisivat etelän katuja pitkin. Lisäksi naperon kanssa kaksin oleminen useamman vuorokauden ajan putkeen on unetonta uuvuttavaa hieman haasteellista toki ihanaa, mutta usein hieman rankkaa. Niinpä esitin ukaasin ehdotin vienosti, josko kumppani varaisi huoneen kahdelle aikuiselle ja yhdelle taaperolle ja aloin pakata kamoja. Kumppani ajoi kärttyisenä asemalle tavaravuoren kanssa taksilla ja me naperon kanssa suhasimme ratikalla perässä kevein askelin. Itsepähän halusi näin tehdä.

Jokivarressa on ihan valtavan kaunista.

Aiemmat kokemukseni Rovaniemestä rajoittuvat läpikulkumatkoihin. Rovaniemi on paikka, jonne saavutaan rinkka selässä ja sydän täynnä odotusta, ja josta jatketaan bussilla kohti Käsivartta tai Ivaloa. Paluumatkalla erämaassa vietetyn ajan jälkeen kaupunkiympäristö tuntuu hiukan oudolta ja rovaniemeläispitseria tarjoaa pehmeän laskun ennen paluuta etelään. Niinpä mulla ei oikein ollut mitään tolkkua siitä, mitä Rovaniemellä voi yksivuotiaan kanssa tehdä. No, saattoihan siellä tehdä vaikka mitä.

Ilmiselvin vierailukohde oli Napapiiri. Sen lisäksi listalle valikoitui Facebook-suositusten ja googlailun perusteella kolme ihan ehdotonta asiaa: jokivarren kävelyreitit, Kauppayhtiö ja Ounasvaara. Lisäksi ”tutustutaan jos ehditään” -kohteita olivat teollisuusalueen kirppikset ja Lammassaaren lintutorni. Angry Birds -puiston ohi kävelimme, mutta napero ei oikein osannut vielä tehdä siellä mitään. Vähän kauempaa jokivarresta löytyikin sitten pienemmille suunnattu leikkipaikka, jossa viihdyttiin oikein hyvin. Napero diggaili keinuja ja liukumäkeä, sen mutsi maisemaa.

Ounaskoski näytti syystalven auringossa miltei kesyltä. Virta on kuitenkin voimakas.

Parasta Rovaniemellä on ehdottomasti luonto. Joki, joki, joki. Voiko sen rantoja tarpeeksi ylistää? Meille sattui reissun ajaksi ihan supersää ja vietimme monta hyvää hetkeä joen rannassa lenkkeillen, reippaillen, istuen, nukkuen. Ihaillen ruskaa, veden pintaan kuvastuvia vaaroja ja tarkkaillen lintuja, asia josta napero pitää kovasti. Missä muualla on arkipäivää istua aivan kaupungin keskustassa ja katsoa, kun kahdeksan laulujoutsenen parvi lentää suoraan pään yli? Ja Ounasvaarallekin pääsee keskustasta bussilla viidessä minuutissa, tai reippailee kivahkoa kävelytietä pitkin muutaman kilometrin. Rovaniemellä käveleminen on melkeinpä paras tapa siirtyä paikasta toiseen, sillä rattaiden kanssa kulkija ei pääse bussissa ilmaiseksi, matalalattiabusseja on liikkeellä vähän ja loppujen lopuksi kaikki on yllättävän lähellä.

Toiseksi parasta ovat ihmiset. Kävimme jokivarressa myös paljon hyviä keskusteluita ohikulkijoiden kanssa. (Kun yksi nukkuu pakkaskelillä toppapussissaan rattaissa ja toinen istuu siinä vieressä neulomassa sukkaa, se hereillä oleva osapuoli saa erityisen helposti juttuseuraa.). Napapiirin joulumaailmassa parasta oli kuksia myyvä setä, jonka kanssa puhuimme pitkät tovit siitä, kuinka tunturissa ihmisen on hyvä olla. Kaameinta sen sijaan oli joulumusiikki, joka soi pihalla isoista ämyreistä tauotta ja lujaa. Myymälöiden työntekijät eivät tuntuneet sitä myöskään kovin paljon arvostavan. Me naperon kanssa lähetimme sukulaisille postikortit, ylitimme napapiirin ja painelimme metsään. Pajakylän parkkipaikan päädystä lähtee eri mittaisia ulkoilureittejä, joista ainakin osa oli leveää baanaa, jota oli helppo painella menemään rattaiden kanssa. 15,6 kilometrin mittainen reitti Rovaniemelle kiinnosti kovasti, mutta olimme ostaneet meno-paluulipun bussiin ja naperokin tahtoi välillä pysähdellä päästäkseen leikkimään lumessa. Teimme sitten lyhyemmän lenkin Napapiiriltä Santaparkiin ja takaisin. Itse Santapark on tähän aikaan vuodesta vielä suljettuna, mutta sen ympärillä on ihan kaunista metsää.

Napapiirin takana oli luntakin maassa.

Napapiirillä oli myös lapsille kiva leikkipaikka, jossa napero jaksoi leikkiä pitkään. Harmi vain, että se loputon joulumusiikki kaikui sinne tosi hyvin. Itse joulupukkeja saattoi Napapiirillä tavata jopa kaksin kappalein. Ensimmäinen pukki päivysti joulupukin kammarissa, jonne on turisteja ja tenavia silmällä pitäen rakennettu värivaloja ja muovisia kultakoristeita vilisevä tunnelireitti joka johtaa tonttutyttöjen ja joulupukin luokse ja päättyy sen jälkeen matkamuistoputiikin kautta Iittalan tehtaanmyymälään. Toinen pukki piti vastaanottoaan punaisessa rakennuksessa Napapiirin lomakylän vieressä, ilman värivaloja tai tingelitangelimusiikkia, sen sijaan tämän pukin luokse kuljettiin ilmaisen ja ihan tutustumisen arvoisen joulunäyttelyn läpi. Tsekkasimme joulupukin historiaa ja joulunviettoa eri maissa esittelevän näyttelyn, mutta jätimme joulupukin huoneen suosiolla väliin, sillä napero pelkäsi jo sitä ensimmäistä joulupukkia ihan tarpeeksi. Harmi, ettemme ostaneet niitä tapaamisesta kaupattavia digikuvia: olisivat varmasti tosi kivoja perheemme joulukorteissa. Joulupukin kainalossa räjähtänyt, pakkasessa tunnin verran tarponut mutsi vaelluskengät jalassa, ja puolittain itkua vääntävä lapsi, jolta mutsi on jaksanut riisua haalarin vain puolittain. Yhden paperikuvan vauvakirjan väliin hommasin kuitenkin, sen halvimman.

Kahviloista Napapiirillä kannattaa tsekata se ihan ensimmäinen matkamuistomyymälärakennuksen yläkerrassa sijaitseva pieni kahvila. Se oli rakennuksen ainoa kahvia tarjoava lafka, jossa joulumusiikki ei soinut. Rakennuksen ulkopuolelta pääsee kahvilaan sisään ilman rattaita portaita pitkin, sisäpuolelta rattaiden kanssa invahissillä. Kiva rouva kassalla jutusteli mukavia ja kertoi leipovansa kahvilan ihanat mokkapalat ja omenapiirakat itse. Napero nukahti kahvilassa ruokaa saatuaan rattaisiin, joten pääsin vieläpä vessaan yksin, kun rouva suostui tsekkaamaan hetken rattaiden ja niissä nukkuvan naperon perään.

Vastustin kiivasta haluani hypätä Napapiiriltä Ivalon bussiin ja sanoa hei hei etelälle. Palasimme kiltisti Rovaniemelle syömään, kirppistelemään ja ihailemaan jokivartta. Kaupunki pohjoisessa kuitenkin on vähintään kahden blogipostauksen arvoinen ja napero pinnasängyssä kolinasta päätellen jälleen hereillä, joten kahvila- ja kirppiskohteista lisää lätinää luvassa huomenna.