Taapero goes East Side

Oltiinpa tuossa vähän aikaa sitten lomalla New Yorkissa ja Bostonissa. Lähtökohtaisesti tällainen perheloma nostatti jo kulmakarvoja aikaeroineen ja ei kovin bamsemaisine kohteineen. Lisätään cocktailiin vielä kunnon räkäflunssa sekä minulla että lapsella siinä sopivasti loman alla ja lapselle puhkeavat poskihampaat. Jes, nyt on rentouttava loma luvassa!

Kaikista ennakko-odotuksista poiketen loma oli juuri sitä. Flunssaa hoidettiin kunnolla douppaamalla lentomatkoilla. Aikaerosta ja poskihampaista selvittiin samalla konkurssilla, eli pienellä ruokahaluttomuudella ja epämääräisellä päiväunirytmillä. Kohteina molemmat jo ennestään tutut kaupungit näyttivät itsestään aivan uuden puolen, kun osittain tuli tanssittua taaperon tahtiin. Central Parkista ja Boston Commonista löytyi mieluisat leikkipuistot ja pojastamme kuoritutui oikein kunnon naisten- (ja miesten)naurattaja flirttaillessaan jokaiselle tarjoilijalle, lentoemännälle, hotellityöntekijälle ja kanssamatkustajalle. 

Jotta tästä ei tulisi lomahuuruinen ylipitkä hehkutuskirjoitus, summataanpa matka numeroina:

13749 lennetyt kilometrit (häpeälliset terkut hiilijalanjäljelle)

35 matkalaukkujen paino lähtiessä

48 matkalaukkujen paino tullessa (ja lisäksi varsin täyteen sullotut kaksi käsimatkatavaraa ja matkarattaiden alakori)

2 matka-aikana kestäneiden päättömien raivojen aika minuutteina, Bostonin turvatarkastus ei taaperoa miellyttänyt

100 prosentuaalinen osuus lennoista, jolloin matkatavaroita joko katosi, myöhästyi kyydistä tai meni rikki

4:30 herätysaika ensimmäisenä aamuna New Yorkissa, herättäjänä ystävämme jetlag

1 roskiin heitettyjen housujen määrä, kiitos rusinoiden laksatiivisten vaikutusten pienen ihmisen elimistössä

 

pieni_mg_7243.jpg

 

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Matkat

Sapattivapaa

Joskus sitä tarvitsee päiviä, kun voi vain levätä.

Hah, who am I kidding, kyse on lapsiperheestä ja täällä ei levätä koskaan, ei edes kuumeen kourissa tai leikkauksen jälkeen. Kummastakaan ei kyllä tällä hetkellä ole kyse.

Ilmoitan täällä vain nyt mitä nöyrimmin, että pyrin pitämään kirjoittelusta yhden sapattivapaapäivän viikossa tästä lähtien. Syynä niinkin (anti?)narsistinen juttu, kuin että en jaksa tuijotella naamaani joka välissä Iltalehden blogisivulla, siellä kun blogit päivittyvät vähän hitaampaan tahtiin.

Eli en ole haukannut vääränlaista valkoista sientä tai sirkkelöinyt sormiani irti, jos täällä ei joka päivä näy kirjoitusta. Moottoriturpani haluaisi päristellä päivästä toiseen, mutta yritän olla saamatta kansan syvistä riveistä pernaruttoa postilaatikkoon tuon julkisen blogini ensimetreillä.

Joten kiitos ja anteeksi. Ja perästä kuuluu, toivottavasti tosin ei kirjaimellisesti.

Suhteet Oma elämä