Olimme tuossa päivänä muutamana vanhempieni luona yökylässä, kun mies oli työmatkalla. Tarkoituksena oli harjoitella nukkumista siellä, sekä päikkäreitä että yöunia, jotta joskus Tirppa voisi mennä yökylään mummolaan ilman meitä vanhempia. Ja oh yessssss luvassa olisi pieni parisuhdevapaa.

Ja pyyhkikääs nyt ne likaiset mielenne ja vaahdot suupielistänne, koska parisuhdevapaa todellakin tarkottaisi iltaa viinilasillisen ääressä – todennäköisesti rehellisinä sohvaperunoina – mahdollisesti saunomista niin että suhina (EI sutina) käy, kun kerrankin ei tarvitsisi miettiä että herääköhän se ja onkohan sillä nyt lämmin tai kylmä tai hei tekeeköhän se hampaita. Saisi rakas poikamme hikoilla tai palella tai tehdä niitä hampaitaan ihan rauhassa mummolan matkasängyssä, meillä nimittäin sinä yönä sitten nukutaan! (Ja tähän tietysti se pakollinen elämän realiteetti -disclaimer kuinka juuri tuona yönä väistämättä vähintäänkin koiralla on sitten ripuli.)

Joka tapauksessa, olipa harvinaisen haastavat yökyläilyharjoitukset. Luulot pois, ja silleen. Tirppa on hotelleissa nukkunut matkasängyissä oikein kiltisti, mutta mummolassa matkasänkyyn joutuminen oli kovemman luokan loukkaus. Kyllä taas äitiä vietiin kuin Valion rekkoja Venäjän rajalla, kun nukutukseen kului lähes parisen tuntia ja käytössä olivat kaikki keinot soivista kirjoista lähtien. Eikä asiaa yhtään auttanut kaikuva talo koirineen ja asukkaat, jotka eivät ole tottuneet hipsimään päikkäreiden aikana.

Loppu hyvin kaikki jotakuinkin hyvin, ja kyllähän siinäkin sängyssä sitten nukuttiin. Saa kyllä nähdä, milloin mummolassa ollaan toivuttu meidän vierailusta sen verran, että yökylään otetaan. Meidän pieni Putin kun osaa aika hienosti saada kansan tanssimaan pienen pi(l)linsä mukaan.