Papupata
Meidän poika ei syö lihapullia. Ei, vaikka kuinka hyviä niistä tekisin. Kokeiltu on tuoreita yrttejä ja fetatäytettä ja ties mitä, mutta kun ei niin ei. (Toisaalta, suhtaudun itsekin varsin suurella varauksella tuollaisiin lihapalleroihin – en mielelläni syö niitä kodin ulkopuolella edes lihapullien taivaassa eli Ikeassa.)
Muut lasten suosikkiruoat sentään uppoavat kuin mamma hankeen ja meidän perheen miesten yhteinen herkku onkin makaronilaatikko. Mutta hiukan veti hiljaiseksi, kun kuulin miehen sanovan pojalleni, että syö vähän makaronilaatikkoa niin saat sitten lisää papuja.
Papuja. Olen sanaton.
Muutenkin lasten ruokamieltymykset ovat täysi mysteeri. Yhden päivän herkku on toisen inhokki ja joskus tuo poika vetäisee kitusiinsa kokonaisen sushirullan ja toisena haroo puikoillaan pelkkää soijaa (ja syö kourakaupalla niitä papuja). Natriumillahan se ruokaympyrä hienosti täyttyy.
Toisaalta ei ole mitään niin ärsyttävää kuin ruoasta kieltäytyvä lapsi. Onneksi meillä vielä kohtuullisen harvinainen näky, mutta odottelen tässä sen todellisen uhman jonain päivänä nostavan päätään niin, että ruoat lentelevät seinille ja ulos pakkaseen halutaan lähteä alasti. Siinä muistellaan sitten jotain pieniä lihapullaboikotteja aikamoisella lämmöllä.
