Syy hiljaiseloon on siis niinkin marraskuinen kuin että koko perhe pienintä ja sitkeintä lukuunottamatta on kaatunut kanveesiin flunssan kourissa. Suunta on nyt onneksi kuitenkin ylöspäin, joten eiköhän kohta ne vähäiset aivonrippeetkin saada kaivettua taas tuolta jostakin, jotta pääsen jakamaan elämämme ihmeellisyyksiä blogin puolelle.
Palaan siis näppäimistölle ensi viikolla. Mukavaa lyhyen tunnelin päässä häämöttävää viikonloppua kaikille!
Joskus on kyllä kiittäminen näitä lapsosia siitä, että tulee hinanneeksi hanurinsa ylös sohvalta ja käytyä paikoissa, joissa ei muuten välttämättä tulisi käytyä.
Vielä emme ole korkanneet HopLopia ja toivottavasti ei ihan hetkeen vielä tarvitsekaan, mutta sen sijaan viime viikonloppuna korkkasimme Ilmailumuseon. Vastoin ennakko-odotuksiani se oli aivan älyttömän hauska paikka näin aikuisillekin.
Koneita siellä täällä kattoa myöten, joihinkin pääsi sisälle ja toisia sai ihailla kosketusetäisyydeltä. Ja todeta, että ei kyllä olisi minua varten. Pelottavan moni niistä koneista olikin pudonnut ja sitä myöten päätynyt museoon, mutta se onkin sitten toinen tarina.
Koneiden lisäksi museon aivan mahtavaa antia oli kaitafilmi viime vuosisadan puolesta välistä, jossa kuvattiin lentomatkaa Espanjan aurinkorannikolle. Kyllähän siellä Torremolinoksessa yksi hotelli tökötti ja hotellin pihalla vieraili usein aasi. Aivan käsittämättömän hupaisaa, popparit vaan puuttuivat.
Suosittelen siis lämpimästi!
Korkealentoista viikonloppua!
