Saksa-Portugali
”Tänään me katsotaan naperon kanssa matsia”, mies ilmoitti illalla. ”Se tulee olemaan sen ensimmäinen muisto, jota se aikuisena muistelee. Se kertoo kaikille, että rupesi pelaamaan mestarien liigassa, koska katsoi alle yksivuotiaana isän kanssa Saksan pelin telkkarista ja innostui.”
Ottelu alkoi. Ensimmäiset 10 minuuttia napero tuijottaa tapitti televisiota tiiviisti isänsä sylissä. Sitten se kyllästyi, vääntelehti itsensä lattialle ja konttasi ilosta kirkuen hakkaamaan televisiota palikalla. Mies nosti sen sieltä pois noin kymmenen kertaa ja harhautti lopulta lelujen avulla kauemmas. Napero tutki lelukasaa viisi minuuttia, keksi sitten kaukosäätimen ja konttasi ilosta kiljuen sen luokse. Sillä aikaa kun mies nosti kaukosäädintä korkeammalle, napero palasi taas television kimppuun. Ensimmäinen puoliaika sujui siis varsin rattoisissa merkeissä – ainakin jos minulta kysytään.
Toisen puoliajan huippuhetkinä mies istui makuuhuoneessa pinnasängyn laidalla tassuttelemassa naperoa uneen. Kisajuomaksi ostettu hyvä saksalainen olutpullo unohtui avaamattomana jääkaappiin. Minä istuin sohvalla virkkaamassa ja otin ottelua köyhän miehen videolle.
Luulen, että nappulakenkien sijaan satsaan rahani toistaiseksi naperon musiikkiharrastukseen.